TAIDE ULKOILEE?

Kokeile kerran, mitä seuraa, jos et luovuta!

Taide ulkoili maaliskuun lopulla Hämeenkyrön Kyröskartanossa, jossa koettiin Draamaräätäleiden forumteatteriesitys Häränsilmä – matka pimeään. Häränsilmä on osallistava esitys 17-vuotiaasta Suskista, luottamuksesta ja elämän haavoittuvuudesta. Esityksen taustatyöhön ovat osallistuneet Valkeakosken ammattiopiston Vaateri-työpajaprojektin nuoret.

Kyröskartano_pienet-305

Vaateri-projektin nuoria on mukana esityksen videolavastuksessa

Kyröskartano on tavoitteelliseen kasvatukseen, koulunkäyntiin ja elämäntaitojen harjoitteluun erikoistunut ammatillinen erityisyksikkö 14-21 vuotiaille huostaanotetuille nuorille. Yleisöksi esitykseen saapui parisenkymmentä henkeä: talon nuoria, henkilökuntaa ja kutsuvieraita. Kyröskartanon johtaja, psykoterapeutti Anne Ahosen mukaan talon väki ei etukäteen tiennyt tarkkaan, mitä olisi luvassa.

Kyröskartano

”Nuoret olivat aluksi luonnollisen epäileviä ja varautuneita. Ehkä siinä alussa he hiukan miettivät että Mitäs tää on? Kauanko tässä pitää olla? Minkä roolin haluaa ottaa? Mutta sitten aika nopsaan nuoret lähtivät mukaan, tarina imi mukaansa ja ohjaaja ja näyttelijä hoitivat tilanteen todella ammattimaisesti. He eivät hätkähtäneet, heillä oli selvästi tilannetaju kohdallaan” , Ahonen kertoo.

Häränsilmä-esityksessä näyttelijä Minna Mäkinen muuntautui esittämään kaikkia kolmea roolia: päähenkilöä Suskia, tämän ystävää Katia ja äitiä Jaanaa. Forum-teatterin muotoon kuuluu yleisön osallistaminen. Kati Sirén fasilitoi esityksen, eli toimi esityksen interaktiivisten osioiden live-ohjaajana. Siren kysyikin yleisöltä, mistä Häränsilmä –esitys heidän mielestään kertoi.

Nuorten vastauksia:

”Siitä kun kukaan ei välitä ja kaikki on paskaa.”

”Häpeästä.”

”Välinpitämättömyydestä.”

Kyröskartano_pienet-322

Kati Sirén laittoi yleisön kertomaan, mitä esityksen henkilöiden pitäisi tehdä toisin.

Esitys päättyi tilanteeseen, jossa Suskin ongelmat ovat kärjistyneet huippuunsa. Sen jälkeen katsojat pääsivät osallistumaan, kertomaan mielipiteitään, ohjaamaan toimintaa ja kokeilemaan erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Päähenkilö Suski sai nuorilta neuvoja, miten toimia tilanteessa toisin:

”Sä oot nähnyt mitä luovuttamalla saavuttaa. Kokeile kerran, mitä seuraa, jos et luovuta!”

”Puhu enemmän.”

Myös vanhemmat saivat yleisöltä neuvoja, miten voisivat auttaa hankalassa tilanteessa olevia nuoria:

”Olkaa aidosti kiinnostuneita nuorten asioista.”

”Tarvitaan molemminpuolista luottamusta.”

Sirénin mukaan Kyröskartanossa vuorovaikutus eri ihmisten välille syntyi luontevasti.

”Siinä syntyi mielestäni merkityksellinen kontakti. Nuoret saivat toimia tilanteessa asiantuntijoina ja henkilökunta ehkä laski hiukan omaa statustaan. Nuoret saivat ohjata henkilökuntaa esittämään hahmoja lavalla. Yleisö provosoitui esityksen äidin edesottamuksista aika lujasti. Oli tosi hyvä, että paikalla olleet vanhemmat myös avautuivat vanhemmuuden vaikeudesta ja kontaktin saamisen vaikeudesta heidän näkökulmastaan. Syntyi kollektiivinen hetki nuorten ja aikuisten välille. Tilanne oli aika voimakas”, Siren sanoo.

Kyröskartano_pienet-332

Minna Mäkinen ja Kati Sirén yleisön edessä

Johtaja Ahosen mukaan tapahtumalla oli iso merkitys Kyröskartanon väelle.

”Esitys herätti ajatuksia ja tunteita ja sai nuoret avautumaan omista asioistaan. Keskustelu on jatkunut paljon esityspäivän jälkeen: Millainen on hyvä äiti? Kuka on minulle läheisin ihminen? Tarina resonoi voimakkaasti erään nuoremme omaan elämään ja me henkilökunnassa olemme olleet jopa hämmentyneitä siitä, kuinka hän rupesi avautumaan omista vaikeista asioistaan tässä tapahtumassa. Tuntuu niin kuin olisi löytynyt uusi keskusteluyhteys. Se on ollut jopa hämmentävää ja se oli myös todella liikuttava hetki itse esityksessä kun se tapahtui.” Ahonen kertoo.

Hämeenkyrön kunnanhallituksen jäsen Vilho Ponkiniemi oli paikalla tutustumassa taidetoimintaan ja vaikuttui näkemästään.

”Tuntui siltä, että näytelmä upposi tähän yhteisöön. Puhumattomuus on vaikea ongelma, jossa saattaa olla tuhansia asioita taustalla. Tilanne oli hyvin intiimi ja se varmasti vaatiikin sellaisen. Esityksessä purettiin hierarkioita ja osoitettiin, että jokaisella saattaa olla vastauksia näihin vaikeisiin kysymyksiin ja tilanteisiin. Nuorten vastaukset olivat hyviä ja niistä saattoi ottaa oppia me vähän vanhemmatkin”, Ponkiniemi kertoo.

Kyröskartano_pienet-342

Kyröskartanon johtaja Anne Ahonen, kunnanhallituksen jäsen Vilho Ponkiniemi ja Pirkko Pilvinen Hämeenkyrön kulttuuritoimesta

Esityksen ohjaaja Sirén kertoo hierarkioiden purkamisen olevan myös esityksen tekoprosessin ytimessä.

”Häränsilmä pohjaa omiin havaintoihin syrjäytymiskeskustelusta ja -ilmiöstä. Esitystä varten olemme tehneet paljon tutkimusta nuorten parissa. Miksi nuori syrjäytyy? Miksi nuori syrjäytetään? Käsitteet luo aina joku muu… Tässä esityksessä käsitteitä voidaan määrittää ja luoda itse. Forum-esityksessä asiantuntijat (henkilökunta) ja kokemusyleisö (nuoret) ovat läsnä yhdessä. Tällöin syntyy uutta, jaettua tietoa, joka usein haastaa asiantuntijatiedon. Syntyy keskustelua haastavista aiheista sellaisten ihmisten kesken, jotka eivät yleensä keskenään kohtaa”, Siren kertoo.

Ahosen mukaan Kyröskartanon kaltaisessa ympäristössä ennakkotyö on tärkeää tehdä huolella.

”Tällaisten juttujen täytyy olla hirveän tarkkaan suunniteltuja ja pohjustettuja. Tässä se toteutui täydellisesti. Tämä oli parasta taidetta sanan varsinaisessa merkityksessä! Taide on yksi tärkeimmistä menetelmistä ihmisen kasvulle. On tärkeää ottaa taiteen eri muotoja mukaan kasvatustyöhön. Eri ihmiset tarvitsevat erilaisia työkaluja. Taide on äärimmäisen hyvä työväline”, Ahonen sanoo.

Ponkiniemi toivoo, että tulevaisuudessa taidetta voisi olla enemmän sote-alan laitoksissa.

”Kyllä taidetta kannattaisi viedä laitoksiin. Tahtoa tällaiseen löytyy kyllä. Tulin entistä vakuuttuneemmaksi tällaisen toimintatavan toimivuudesta”, Ponkiniemi sanoo.

Draamaräätälit jatkavat Häränsilmän esittämistä ja uusien esitysten luomista. Jokainen esityskerta on tässä taiteenlajissa aivan omanlaisensa.

”Osallistavissa esityksissä syntyy usein sellainen yhteisen jakamisen hetki, jota on vaikea muuten saavuttaa. Osallistava teatteri esityksellisenä muotona on oikeastaan sydämen asia minulle. Hirveet kierrokset on aina päällä ohjatessa, pitää lukea tilannetta hetkessä ja etsiä kontaktipintaa. Parhaimmillaan tämä on hienoa yhteispeliä eri ihmisten välillä”, Siren sanoo.

Näyttelijä Minna Mäkinen ja ohjaaja Kati Sirén

Näyttelijä Minna Mäkinen ja ohjaaja Kati Sirén

Taide ulkoilee –tapahtuman Hämeenkyrössä järjestivät: Kyröskartano, Draamaräätälit, Hämeenkyrön kunnan kulttuuritoimi ja Taiteen edistämiskeskus / Pirkanmaa. Kiitos kaikille!

Teksti: Arttu Haapalainen

Valokuvat: Susanna Lyly

http://www.draamaraatalit.fi/ohjelmistossa/haransilma-matka-pimeaan/

Vastaa

Your email address will not be published.

*