TAIDE ULKOILEE?

Luottamuksen saa avautumalla, heittäytymällä itse

Kuopiolaisen Haapaniemen koulun 6B-luokassa taide on osana koulupäivää, kun tunneilla opiskellaan kaveri- ja tunnetaitoja draaman keinoin. Kaveritaitojen opiskelu on osa Kiitos kaveruudelle livenä ja somessa –hanketta ja toteuttaa osaltaan jo uutta opetussuunnitelmaa.

Työpajakokonaisuuden avulla pyritään vuorovaikutus- ja empatiataitoja kehittämällä ehkäisemään kiusaamista sekä koulussa, vapaa-ajalla että sosiaalisessa mediassa. Lähtökohta on oppilas- ja ilmiölähtöinen.

VS-Kiitos kaveruudelle työpaja-2015.11.10-094

Kuva: Vicente Serra

Työpajat ohjaa draamakasvattaja, teatteri-ilmaisun ohjaaja Anni Marin:

Aloitin yhteistyön Haapaniemen koulun 6B -luokan kanssa marraskuussa 2015. Taidealani on draamapedagogiikka, joka tarkoittaa oppimista fyysisesti kokeilemalla, eläytymällä ja havainnoimalla. Osallistuminen, ryhmätyöskentely, itseilmaisu ja mielikuvitus ovat ydintoimintaani.

Haapaniemen 6B-luokan ensimmäiset 1,5 tunnin työpajamme toteutui neljänä päivänä ja käsittelimme tuolloin teemoja samanlaisuus ja erilaisuus sekä kaveruus. Tutkimme, harjoittelimme ja opimme, mitä on ”toiselle ok oleminen vaikka ei oltaisikaan ylimpiä ystävyksiä.”

Työpajamme jatkui kolmena koko päivän työskentelyllä helmikuussa 2016, jolloin paneuduimme teemoihin tunteet ja kiusaaminen. Harjoittelimme, miten ilmaisu muuttuu tunteiden mukaan, kuinka tunteisiin reagoidaan sekä miten tunnistaa toisen tunteet ja vastata niihin oikealla tavalla. Tutkimme, mikä on kiusaamista ja mikä huonoa käytöstä. Kiusaamisen ilmiöt jaoimme kasvotusten ja sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan; tutkimme niiden ilmenemismuotoja ja harjoittelimme niihin puuttumista.

Työpajojemme viimeinen osa toteutuu toukokuussa 2016, jolloin kokoamme yhteen, mitä olemme yhdessä oppineet, ja teemme itsetuntemus- ja itsetuntoharjoituksia. Tavoitteena, että näillä varhaisnuorilla olisi rohkeutta olla omia itseään, hyvät ryhmätyöskentely- ja empatiataidot sekä välineitä estää kiusaamista, kun he siirtyvät alakoulusta yläkouluun – kasvavat lapsuudesta nuoruuteen.

Draamakasvattaja Anni Marinin kokemukset ulkoilutuksesta:

Haapaniemen koulun 6B-luokka on tyttövaltainen musiikkiluokka. Kokeneena draamakasvattaja pidän heitä hyvin helposti heittäytyväisiä ja valovoimaisina ilmaisijoina. Heidän kanssaan ei tarvitse harjoitella rohkeutta ilmaista ja keskustella, vaan voimme edetä alkulämmittelyjen jälkeen hyvin nopeasti syviin ja monimuotoisiin työtapoihin. Oppilaat ovat ”maailmanparantaja-ainesta” ja haluan uskoa, että draamaharjoitukset ovat vahvistaneet jokaisen taitoa käyttäytyä hyvin ja empaattisesti.

6B -luokassa vallitsee hyvä henki. Kaikki pystyvät työskentelemään toistensa kanssa ja luokan pojat tuovat vähemmistöstä huolimatta luokkaan mukavaa eloa ja uskaltavat olla kriittisiäkin. Tästäkin huolimatta harjoituksien yhteydessä on käynyt ilmi, että eritoten kiusaaminen sosiaalisessa mediassa ei ole oppilaille vierasta. Tytöt tunnistavat, milloin some-ryhmiin liittäminen ja poistaminen sekä kuvien kommentointi on kiusaamista. Mutta vasta harjoituksessa, jossa sama asia tehtiin ensin somessa ja sitten livenä, kirkastui: a) kuinka pahalta somekiusatusta tuntuu ja b) kuinka paljon helpompaa kasvottomassa somessa on kiusata.

VS-Kiitos kaveruudelle työpaja-2015.11.10-048

Kuva: Vicente Serra

Ulkoilutukseen osallistuvien oppilaiden kokemuksia, mitä on opittu:

  • Puuttumaan monella tavalla
  • Saman asian voi ilmaista hyvin tai huonosti
  • Näyttelemistä
  • Tunteiden käsittelyä ja ilmaisua
  • Luottamusta
  • Oman mielipiteen ilmaisua
  • Auttamista
  • Some- ja livekiusaamisen muotoja
  • Asioita voi tulkita eri tavoin
  • Kuinka vakavaa kiusaaminen on
  • Kiusaamiseen tulee sanoa nopeasti ”lopeta”
  • Livenä voi korjata sanomisiaan – somessa se on vaikeampaa
  • Itsepuolustusta
  • Ei saa vastata vihaisena
  • Rehellisyyttä
  • Yhteistyötä
  • Keskittymistä

Ulkoilutukseen osallistunut kuopiolainen päättäjä, kaupunginvaltuutettu  Jaakko Kosunen, joka on samalla myös hankkeeseen osallistuvan luokan luokanopettaja:

Työskentelytapa oli minulle tuttua. Olin luottavainen. Lapset (oppilaat, asiakkaat, huh) varhaisnuoret omaksuivat työskentelytavan välittömästi.

Annin tapa tehdä on avoin. Mahdollisuuksia on kaksi: lähteä mukaan tai kieltäytyä. Molemmat tavat ovat hyväksyttyjä. Luottamus ja turvallisuus ovat läsnä ja ehdottomia. Näin myös Annilla. Homma toimi.

Havaitsin heti, että tämä sopii luokalleni. Oli vapauttavaa seurata oppilaiden reaktioita. Tämä vaikuttaa!

Luokassani oli varsinkin 5. luokan (viime vuonna) aikana klikkiytymisilmiötä. Käsittelin asiaa vanhempainilloissa, oppilaiden kanssa… monia tilanteita kollegojen yms. palavereissa.

Tylsää ja puuduttavaa. Niin byrokraattistamuttapaperillanäkyvää…

Annin opastamana päästiin heittäytymään ”ulkopuolisena” ongelmiin. Näimme itsemme osana näitä absurdeja tilanteita. Se oli lapsille vapauttavaa.

Suorin tie omaan käyttäytymiseen on havainnoida se tuntemalla ja eläytymällä toiseen ja samalla itseen. Näin tässä kävi luokassani.

Minun on nyt helppoa olla opena, kun luottamus on takana. Sen saa avautumalla, heittäytymällä itse.

Vastaa

Your email address will not be published.

*