TAIDE ULKOILEE?

”Oi, minähän koen itseni aivan arvokkaaksi!”

Jyväskyläläiset kulttuuriluotsit tekivät yhteistyössä Jyvässeudun kotihoidon kanssa kaksi kiinnostavaa kokeilua kesällä 2017. Kesäkuussa vapaaehtoiset ulkoiluttivat kotihoidon asiakkaita, omaisia ja henkilökuntaa lähipuistoon ja Jyväskylän taidemuseon Sata vuotta, tuhat tulkintaa -juhlanäyttelyyn. Koska keli oli hyytävä ja sateinen, jäi osa osallistujista olosuhteiden pakosta ilman taidetta ja ulkoilua. Tästä harmistuneena luotsit päättivät viedä taiteen heinäkuussa suoraan vanhusten koteihin.

Taide ulkoilee -kierros ulottui yhteensä 11 kotiin, mukana kulki Alice Kairan Punainen pallo -teos. Valtaosassa kohteista luotseja oli kolme; yksi johdatteli keskustelua, yksi esitteli teosta ja kolmas dokumentoi tilannetta. Toki keskustelua käytiin yhdessä ja välillä ihailtiin myös asukkaiden omia maalauksia ja valokuvakokoelmia.

Maalaus herätti kommentteja ja ihmettelyjä pitkin päivää; hieman surrealistinen teos aiheutti monille hämmennystä, kummastutti, lohdutti ja ilahdutti. Katseluhetket tehtiin arjen keskellä ja usein helpoin paikka oli keittiö tai sänky. Kaikki osallistujat jaksoivat keskittyä hienosti ja joku ihmettelikin, että: ”miten tämmöisen keksitte ja ettehän te vain ole kauppaamassa mitään”. Myös huumoria viljeltiin ja kyseltiin, että mitä luotsattavat itse näkivät teoksissa. Vierailusta jäi kotiin vielä lappu, jossa kerrottiin keitä siellä oli käynyt ja millä asialla.

Taide ulkoilee -kierros ulottui yhteensä 11 kotiin. Mukana kulki Alice Kairan Punainen pallo -teos.

Taide ulkoilee -kierros ulottui yhteensä 11 kotiin. Mukana kulki Alice Kairan Punainen pallo -teos.

Taideteoksen ulkoiluttamista ei ollut ihan helppoa organisoida. Marjo, joka työskentelee kotihoidossa, aikataulutti kierrokset, hankki avaimet, järjesti luvat, valitsi teoksen, etsi taiteilijasta tietoa, ohjasi kulkueen lippua heilutellen oikeaan osoitteeseen, sipaisi unohtuneen hellan pois päältä, vakuutteli epäilevää vanhusta ja näytti muille oikoreitit ja pihapolut, että päästiin reippaasti liikkumaan keskustan kortteleissa.  Museon väki etsi yhdessä luotsien kanssa teoksen, tarkistin kunnon, etsi kuljetuslaukun, varusti sen pehmustein ja silkkihansikkain ja toivotti hyvää matkaa. Luotsit taas pistivät luotsipaidat ylle ja hymyt huulille. Kolme luotsia oli oikein sopiva määrä, tehtävää ja läsnäoloa riitti kaikille ja välillä vaihdettiin rooleja.

Taideteoksen ulkoiluttaminen kodeissa onnistui kotihoidon avustuksella. Luotseja oli jokaisella käynnillä mukana useampi.

Taideteoksen ulkoiluttaminen kodeissa onnistui kotihoidon avustuksella.

Kulttuuri tai taide eivät edelleenkään sisälly virallisen tai käytännön hoito- ja hoivatyön kokonaisvaltaiseen terveyskäsitykseen, vaikka niiden merkitys tiedetään ja tunnetaan. Esimerkiksi muistikuntoutuksessa taide voi olla yksi tärkeä työkalu, ja sillä voi olla jo sinänsä piilokuntouttava arvo.

Taide ei vaadi suorittamista eikä suoriutumista vaan ikään kuin vapaaehtoisesti laittaa ottamaan kantaa ja herättää tunnetiloja. Vaikka muisti pettääkin, kyky kokea iloa ja huumori säilyvät. Keskustelu puolestaan auttaa sanojen säilymisessä. Luova prosessointi taideteoksen äärellä kehittää keskittymiskykyä ja ajattelutaitoja.

 

Tempauksen mukana ikäihmisille tarjoutui spontaani mahdollisuus kertoa myös oman kodin seinillä olevista tauluista ja kuvista.

Tempauksen mukana ikäihmisille tarjoutui spontaani mahdollisuus kertoa myös oman kodin seinillä olevista tauluista ja kuvista.

Taide ulkoilee –tempauksessa Alice Kairan teoksessa Punainen pallo oli elementti, joka vaati huomaamatta myös luovaa ongelmanratkaisua; mikä olikaan klovnin kädessä oleva kummallinen harmaa osa? ”Ihmettelen mikä tuo on? Omena? En tiedä, miten joku on siihen heittänyt, joku on unohtanut eväät.” Ongelma oli hyvinkin pieni, mutta ratkaisu kehittäjille uusi, ei aivan ilmeinen eikä aivan helposti löydettävissä. Taulun katselu tuotti uusia näkökulmia ja oivalluksia. Oivalluksen kautta saavutettu mielihyvä vahvistaa itsetuntoa.

Projekti tarjosi iäkkäille kotihoidon asiakkaille piristystä arkeen, aktivointia, iloa ja innostusta. Joillekin taideteoksen kotiin tuominen lisäsi selvästi omanarvontunnetta ihmisenä: ”Oi, minähän koen itseni aivan arvokkaaksi!” Taideteoksen katselu oli iloa tuottavaa toimintaa, joka tarjosi mahdollisuuden ajatuksen leikkiin, missä tärkeintä ei ollut lopputulos, vaan leikkimisen kokemus.

Tempauksen mukana ikäihmisille tarjoutui spontaani mahdollisuus kertoa myös oman kodin seinillä olevista tauluista ja kuvista. Kotihoidon iäkkäillä asiakkailla käy verrattain harvoin kylässä muita kuin omaisia tai kiireistä ja suorittavaa hoitohenkilökuntaa. Kulttuuriluotsien kanssa tarjoutui virkistävä ja tervehdyttävä mahdollisuus unohtaa terveydellinen itsetarkkailu ja avuntarpeen objektina oleminen. Tämä loi jo sinällään ”normaaliuden kokemuksen”. Jokaisella meistä on omaelämäkerrallinen minuus, jota tarkistetaan ja luodaan kaiken aikaa. Ihminen osallistuu itse todellisuuden hahmottamiseen ja hänelle on suotava mahdollisuus omaelämäkerrallisen minuuden rakentamiseen ja päivittämiseen. Taulun fantasiamaailman katselu tarjosi myös mahdollisuuden oman lapsuuden muisteluun.

Katseluhetket tehtiin arjen keskellä ja usein helpoin paikka oli keittiö tai sänky.

Katseluhetket tehtiin arjen keskellä ja usein helpoin paikka oli keittiö tai sänky.

Kohtaamiset jäivät mieleen ja erityisen hyvä mieli myös siitä, että kierros tehtiin vapaaehtoisina jouhevassa yhteistyössä. Päivänä aikana luotsit jututtivat henkilökuntaa, omaisia ja ohikulkijoita taideinvaasiosta. Esimerkiksi taidemuseon intendentti piti yksilöllistä teosesittelykierrosta hyvänä ideana, helppoa ja mutkatonta yhteistyötä tarvitaan. Käytäntöä halutaan jatkaa yhtenä kulttuuriluotsien toimintamuotona, esimerkiksi uusia kierroksia lähikortteliin voitaisiin järjestää erilaisen teoksen kanssa. Yksikin sopivasti valittu teos voi virittää luovan mielen ja silloin on vain taivas rajana, millaisia tarinoita syntyy katselijan mielessä ja millaisen kokemuksen voi toisen kanssa jakaa.

Kulttuuriluotsit haluavatkin kannustaa kaikkia ottamaan arkeen pienen taidehetken ikäihmisten kanssa, joko itse keksityin ideoin ja havaintovälinein tai valmiiden muistelusalkkujen tai matkalaukkunäyttelyiden avulla. Jyväskylässä niitä voi lainata Jyväskylän taidemuseolta tai Suomen käsityön museosta.

Taideteoksen kanssa seikkailivat:
Marjo Rantanen
Lähihoitaja, vanhustyön erikoisammattitutkinto
Kulttuuriluotsi vuodesta 2006

Jaana Peltola
Kulttuuri-ja liikuntaluotsi vuodesta 2014

Hanne Laitinen
Kulttuuri- ja ympäristöluotsi vuodesta 2006 ja koordinaattori vuodesta 2008
http://www.jyvaskyla.fi/kulttuuri/palvelut/kulttuuriluotsit

Kuvat: Hanne Laitinen
Teksti: Hanne Laitinen, Jaana Peltola, Marjo Rantanen

 

Vastaa

Your email address will not be published.

*